lauantai 19. joulukuuta 2015

Back on track

Tallinnan rastikaronkkaviikonlopusta palatessani odotin alkuviikon lepopäiviä kuin Kuukka marraskuista yösuunnistusreeniä. Paitsi, että viikonlopun kolme kovan alustan täysvauhtista juoksureeniä oli tottumattomalle raskas yhdistelmä, realisoitui rasitus rankkoine matkusteluineen tietenkin vielä vajaan viikon lenssuna. Hyvin käynnistyneen talviharjoittelun keskeytyminen veti hetkeksi mielen matalaksi, mutta tervehtyminen juuri parahiksi seuraavan viikonlopun Punakoneen leirin alla piristi kummasti.

Perjantaina Punakoneen Fan Club -tapaamisella käynnistynyt viikonvaihteen leiri Ikaalisten Juhtimäen leirikeskuksessa piti sisällään perinteistä peruskestävyysharjoittelua vuoden kartoittajan laatimilla Suomen parhailla kartoilla ja vaelluksen Seitsemisen kansallispuistossa. Tehoja kun oli jo viime viikkoina tarjoiltu vuodenaika huomioiden enemmän kuin tarpeeksi teki lihaksiston tuulettaminen tähän väliin varmasti kaikille enemmän kuin hyvää. Toki ala-alueen hapetukseksi tarkoitettu vaellus saattoi valmennus- ja huoltoportaan henkilöstöllä liukua paikoin yläalueen hapotuksen puolelle.

Tallinnan risteilyä ja sairastelua seurasi kuitenkin pariviikkoinen alavireisyys. Reenasin hyvin ja suunnitelman mukaisesti, mutta lievä väsymys häiritsi harjoitteluani viime viikkoon asti. Täksi viikoksi väistynyt uupuneisuus saisi mun puolesta pysyäkin poissa, kun viikon päästä päälle painaa jo perinteeksi muodostunut Kanarian juoksuleiri.

Olen leiriä silmällä pitäen jo käynnistellytkin juoksuharjottelua saadakseni alle muutaman reippaamman sileän reenin, kun jalatkin tuntuvat nyt sen sallivan. Tarkkaavaisimmat lukijat saattoivatkin otsikkoa lukiessaan aavistaa sen sisältämän nerokkaan kaksoismerkityksen. Viime viikkoon päättynyt mäkijakso vaihtui nimittäin lennosta maksimivauhdin taloudellisuutta ja vauhtireserviä kehittävään harjoitteluun, jota olisi tarkoitus myllyttää seuraava kuusiviikkoinen. Gran Canarian vuoristo pitää kuitenkin samalla huolen siitä, ettei vertikaalimetrien kertyminenkään tule varsinaisesti viime viikoista vähenemään.

Kanarian sortsikeleihin on syytä totutella jo halliolosuhteissa
Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, Kanarian kolmiviikkoinen tulee jälleen olemaan yksi alkavan vuoden kohokohdista. Ohjelma on äärimmäisen salainen ja vuosien kokemuksella huippuunsa hiottu seos lepoa, lämpöä ja lenkkeilyä. Omalta kohdaltani paras uutinen on tietenkin se, että syksyn vaivannut akilles tuntuisi jälleen kestävän täysipainoista juoksua, minkä johdosta suuria kompromisseja harjoittelun suhteen ei tarvinne etelässä tehdä.

Sitä ennen kalenterissa seisoo kuitenkin joulu aattoineen ja päivineen. Näillä näkymin tämän vuoden viimeiseksi kotimaan harjoitukseksi jäänee perinteinen aattoaamun avoin suunnistusvetoharjoite, Julkuppen, jonka järjestelyvastuuta meikäläisen on tänä vuonna kunnia kantaa. Toimikoon tämä ilmoitus virallisena kilpailukutsuna. Heille, ketkä eivät joulukiireidensä johdosta tällä kertaa pääse viivalle, haluan toivottaa oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti