Hiihtomahdollisuudet on Tampereellakin olleet paremmat kuin vuosikausiin tähän aikaan vuodesta, joten niistä ei parane valittaa. Juoksukelit sen sijaan on olleet totutun surkeat jo pitemmän aikaa. Mukava tehdä päätös leirille lähdöstä sen perusteella, että kotona on huono juosta. Viimeisen kimmokkeen päätökselleni sain reippaamman juoksureenin päätteeksi kun peroneus alko juilimaan jännetupessaan. Pari päivää juoksutonta akuuttiin vaivaan ja hiihtokilsoja tilalle.
 |
| Kuvassa pääepäilty peroneusvaivaan |
Edellinen Ylläksen keikka vajaa kuukausi takaperin onnistu sen verta hyvin, että kovin pienin odotuksin ei reissuun voi lähteä. Ja kun reissuun lähdetään niin reissuhan siitä tuppaa tulemaan. Näin olen kuullut sanottavan. Itse olen tyytyväinen, jos hiihdot lähtee sujumaan ja juoksu kulkee. Ei ole muuten vielä kulkenut, joten siinä on tavotetta ensi viikolle.
On ollut kaksi kuukautta mielen ja kielen päällä vuosiyhteenvedon kirjoittaminen. Taidan jättää kattavamman raportin ensi vuoteen, kun en ole vielä saanut aikaiseksi ja alkaa aika vähän ajamaan senkin ohi. Huono mieli siitä muistelemisesta kuitenkin tulisi. Muistellaan sitten, kun on jotain mielekästä muisteltavaa.
Sain joululahjaksi karvasukset. Pertsaa kun olisi kiva hiihellä napapiirin eteläpuolellakin. Eivät valmistuneet ajoissa tähän reissuun, mutta Lapin keleihin saan minäkin purkkisuksen pitämään. Laitetaan todelliseen testiin siis vasta kotipuolessa. Joulupöydässä sain tosin kuulla, etteivät nekään vanhoja kunnon puusuksia voita. Tiedä häntä. Kyllä mulle kelvannevat.
 |
| Tällä tekniikalla ei ole väliä onko alla puuta vai lasikuitua |
Käännyttiin juur Ylläksentielle. Lienee hyvä hetki katkoa ajatuksenvirta. Jos hyvä tuuri käy, Huostila on tajunnut napsauttaa penkinlämmittimen päälle hyvissä ajoin ennen bussin saapumista.
Nähdään ladulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti