tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kotimaisen leiri- ja kisakauden avaus

Inkoon Tveteskogen?
Sveitsistä kotiuduttuani en kerennyt kuin nopeasti poikkeamaan Tampereella ennen uutta leirirupeamaa. Tiukaksi laadittuun leiriohjelmaan olin toki jo varautunut Sveitsin päässä ottamalla muutamat viimeiset päivät kevyemmin palautumisen varmistamiseksi. Tiedossa oli kymmenpäiväinen intensiivinen Etelä-Suomen leiri Punakoneen matkassa.

Ensimmäisen pitkän viikonlopun pidimme päämajaa Kisakalliossa, josta reenit suuntautuivat joko etelärannikolle iloisen Inkoon maisemiin tai viereiseen Karnaisten korpeen. Mäkiset Kisakallion maastot toivat sopivaa vaihtelua rannikon laakeisiin avokalliomaastoihin sekä fyysisesti että taidollisesti. Reenit olivat valmentajana ja huoltajana matkassa olleen Laurin laatimia ja kaikkiin pääharjoituksiin oli merkitkin vietyinä, joten urheilijat saattoivat keskittyä täysillä itse asiaan.

Itse asiaan todella keskityttiinkin, nimittäin heti ensimmäisen Lohjan viikonlopun aikana suunnistuskertoja kertyi komeat seitsemän ja kilsoja 60-70. Pohjoismaisiin maastoihin tottumattomalle kuuri tuntui purevan, mutta väsymyksestä huolimatta askel tuntui kevyeltä vielä sunnuntain suunnistusvetojen lisäksi maanantaiaamun parituntisessa suunnistuksessa Kisakallion maastoissa.

Ohjelmassa reenien välistä rentoutumista biitsillä
Maanantaina karavaani siirtyi Uudeltamaalta Paraisille Pargas IF:n harjoituspaketin kimppuun. Itse koukkasin kohteeseen Tampereen kautta hoitaen lennosta maanantaille osuneet pakolliset kouluvelvoitteet. Illaksi kerkesin hyvin Airiston mökkiimme odottamaan malttamattomana seuraavan päivän neljän harjoitteen päivää.

Tiistain koittaessa jatkoimme viime kevään pääsisäisleiriltä tutuissa maastoissa ja maisemissa möyhimistämme noin kymmenhenkisellä Punakoneen porukalla. Iltaisen submaksimaalisen yöyhteislähtöharjoituksen tulosten perusteella valmennusjohto sinetöi lopulta Paraisten leiriosuuden päättävän Kevätyönviestin joukkueet. Sain kunnian viedä Punakoneen värejä ykkösjoukkueessamme yhdessä Eliaksen ja Flon kanssa. Erityisesti meikäläistä ilahdutti se, että kovia juoksijoita riitti useampaan joukkueelliseen. Lupailee hyvää tulevia suurviestejä ajatellen!

Keskiviikkona porukka jakautui suorittamaan intervallireeniä Vånon kalliomaastoihin ja Paraisten keskusurheilukentälle. Mieli olisi kovasti tehnyt liittyä mukaan ratavetoihin, mutta suomalaiskansalliseen tapaan jätin laadukkaan yhteisharjoituksen käyttämättä. Sen sijaan sooloilin ja juoksin oman viiden tonnin ratatestini aikaan 16.18. Aika vaikuttaa vaatimattomalta, mutta omat fiilikset ja keskiviikkona Paraisilla vaikuttaneet olosuhteet huomioiden olin juoksuuni todella tyytyväinen. Jaksoin ylläpitää tasaista tehoa maaliin asti, eikä väsy tuntunut painavan. Säähavaintojen perusteella etusuoralla ja ensimmäisessä kaarteessa puhaltaneella 10-12 m/s -vastatuulella oli oma vaikutuksensa loppuaikaan, jonka suuruutta en tähän hätään osaa arvioida. Sen kuitenkin tiedän, että 3'30"/km-vauhdin ylläpitäminen tuntui tuossa tuulessa työläältä ja paikoin puuskissa mahdottomalta. Takasuora ei sen sijaan ole koskaan tullut yhtä helposti 3'/km-vauhdilla.

Keskiviikon jälkeen yksi jos toinenkin kevensi harjoituskuormaa kotimainen kisakaudenavaus mielessään. Itsekin kerkesin torstaiaamuna heittämään vai yhden käyräreenin, kun piti taas matkustaa Tampereelle tenttiin. Melkoista sompailua on kevät ollut koulun ja leirien yhdistämisen kanssa, mutta ainakin toistaiseksi yhdistelmä on vielä pysynyt jossain määrin balanssissa. Kokonaiskuormaa kouluhommat ovat toki kasvattaneet, mutta onneksi olen rimaa hipoen saanut aikataulut istumaan yhteen.

Riman ylittämisestä ei sen sijaan voida puhua Kevätyönviestin osalta. Vaikka järjestelyt olivat hyvää luokkaa ja kisaformaatti tälläisenäänkin hauska kokemus, ei kevään ainokaisen yöviestin korvaaminen joukkuekisalla ollut mielestäni oikea ratkaisu. Kuulemma lähes 50% laskeneet osallistujamäärät kielinevät tämän puolesta.

Kisa sen sijaan sujui Punakoneelta oikein mallikkaasti. Kun lähes kaikki juoksijat ovat talven aikana taas nostaneet tasoaan saatettiin voittoa lähteä realistisesti tavoittelemaan useamman joukkueen voimin. Jälkikäteen tarkasteltuna kahdella joukkueella voiton avaimet olivatkin kädessä ja tällä kertaa ykkösjoukkue sai kunnian nousta korkeimmalle korokkeelle, kun kakksojoukkue sortui viimeisen rastin koukkuihin. Viimeksi KYV-voitosta seurasi 10-milan neljäs tila. Aika näyttää, mihin joukkueemme pystyy toukokuun puolen välin tietämissä Falunissa.

Onnelliset voittajat
Leirirupeaman kruunasi vielä sunnuntain kevätkansalliset Raumalla. Tunsin itseni jo Kevätyössä väsyneeksi, mistä syystä päädyin lenkkeilemään keväisen lyhyen pitkän matkan lävitse. Yhdeksän tiukkaa leiripäivää olivat tehneet tehtävänsä ja vähän enemmänkin, koska olin alunperin kaavaillut pystyväni juoksemaan Rauman kansalliset vielä leirin päättävänä reeninä. Hieman reiluun viikkoon merkkautetut lähes 150 suunnistuskilometriä painoivat kuitenkin sen verran, että keventäminen oli ainoa oikea ratkaisu.

Nyt alkuviikosta on voimat alkaneet palailemaan kroppaan ja viikonlopun MC- ja EM-näyttökisoja odottaa jo innolla. Lähtötilanne pitäisi syksyisistä jalkavaivoista huolimatta olla vähintäänkin kohtuullinen. Kilpakumppaneiden kevätkunto määrittelee lopulta sen, miten korkealle oma suoritus riittää tuloslistoilla. Sen voi tarkistaa myös sunnuntaina TV2:n Huippuliiga-lähetyksestä klo 13.30-15.30.

Loppuun asti jaksaneille vielä linkki kartta-arkistooni, josta löytyy leirisetin kartat viivoineen.

perjantai 1. huhtikuuta 2016