10mila ja jatkosuunnitelmat

5. @ 10mila 2017

Suuren tavoitteen jälkeen mielen valtaa aina määrittelemättömäksi ajaksi tyhjä olo. Niin kävi allekirjoittaneellekin viime sunnuntaina 10milataiston tauottua. Mielen ja katseen tyhjyyteen saattoi toki vaikuttaa myös jälleen varsin vähäisiksi jääneet yöunet. Alkuillasta yritin saada unen päästä kiinni, mutta yritykseksi jäi. Oman osuuden jälkeen ei puhettakaan ettenkö olisi seurannut paikanpäällä joukkuekavereiden edesottamuksia. Viime vuosien kokemuksista viisastuneena olin osannut kuitenkin varata paluulennon vasta maanantaille.

Team meeting

10mila sujui Punakoneelta kokonaisuudessaan varsin mallikkaasti ja kutakuinkin suunnitelmien mukaisesti. Alkuosuuksilla jättäydyimme suomalaiskansalliseen tyyliin niin kutsuttuihin tarkkailuasemiin. Takajoukoista oli hyvä seurailla, kuinka paskat tippuvat rattailta kuten vanha punakonelainen sanonta kuuluu. Loppua kohden kiristäen riitti suorituksemme hyvään viidenteen tilaan. Itselle oli osuusarvonnassa langennut kevätkuntoani hyvin vastaava viides osuus heti tänäkin vuonna kohua herättäneen långa nattenin jälkeen.

Olin päissäni valmistautunut eri skenaarioihin ja osuuteni haasteisiin hyvin. Satoja mallivälejä mielessäni juosseena uskoin tuntevani maaston tarjoamat haasteet. Fyysisesti olin talven ja kevään mittaan joutunut vaivoistani johtuen antamaan paljon tasoitusta, mutta tähän yöhön olin henkisesti ladannut enemmän kuin moni muu.

Suoritukseni oli hyvä. Keskustelu valmennusjohdon kanssa oli kirkastanut ajatuksen siitä, mitä minulta odotettiin. Toimitin sen, enkä ottanut kisan aikana askeltakaan väärään suuntaan. Kipulääkkeillä olin saanut hiljennettyä tuntemukset kantapäässäni, mikä mahdollisti keskittymisen pelkästään suoritukseen. Tervettähän tällainen touhu ei ole, mutta tämän joukkueen puolesta halusin sen tehdä. Kun kaikki henkilökohtaiset tavoitteet on kevään mittaan pitänyt haudata, on viestiprojektit tuoneet valoa tunnelin päähän.

10milan jälkimainingeissa olen mallaillut seuraavia tavoitteita urheilun saralta. Eihän sitä voi kieltää, etteikö Jukola vaikuttaisi kiehtovalta ajatukselta, mutta pelkästään joukkuepaikan saavuttaminen on kovan työn takana. Jalatkin pitäisi kyllä saada kuntoon - once and for all. Oli miten oli, Enossa jännään kesäkuun kolmantena viikonloppuna punavalkoisten puolesta aivan varmasti. Yhtä varmaa on se, että meidän jengi klaaraa kisan vallan mainiosti ilman allekirjoittanuttakin.