Köpi harmittelemassa meren pauhua |
Kun heräsi uuteen päivään viimeisten joukossa, olivat isot lusikat jo likaisina koneessa ja joutui aamupuuronsa kaapimaan pikkulusikalla. Sanomattakin on selvää, että hillo oli tietenkin päässyt loppumaan.
Reenitarjonta oli liian runsas - juoksemattomia reenejä oli kaapit pullollaan. Suunnistusvedoissa kaverit juoksi liian kovaa, vedot oli liian pitkiä, niissä oli liian vähän hajontaa ja nauhat liian näkyvissä. Otin väärän leiman. Kilpakumppani otti väärän leiman ja oikaisi. Oli kuuma, tuli hiki ja väsy. Suolainen merisumu peitti auringon lisäksi maisemat, mutta lämpötila pysytteli kuitenkin inhottavan korkeana. Atlanttiin laskeva ilta-aurinko häikäisi lihaskuntoa tehdessä ja epähuomiossa jätin tavanomaisesta setistäni 4 liikettä suorittamatta.
Pitkä hajonta |
Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta tsemppasimme toinen toistamme ja jaksoimme kiitettävästi harjoitella päivä toisensa jälkeen. Koettelemukset kasvattivat ja tiivistivät joukkuettamme. Vaikeuksien kautta voittoon, sanotaan. Kesä kertovi, kantaako se tänä vuonna Kevätyötä pitemmälle.
Mikäli omat näytöt eivät kevään kisoissa riitä suurviestipaikkoihin olen valmistautunut myös kommentaattorin rooliin. Oheiselta videolta voi haistella tunnelmia toissapäiväisestä yöreenistä.