Pääsiäinen Ticinossa

Valle Verzasca

Johtuen talven Suomen kylmyydestä kärsineiden akillesteni päätin jo hyvissä ajoin suuntaavani tänä keväänä pidennetylle pääsiäisleirille Sveitsiin. Vaikka sveitsiläisten seurakaverien junailemat leirit ovatkin täällä aina olleet laadukkaita ja mukavia kokemuksia, en ole tiiviistä kisakalenterista johtuen kolmeen vuoteen kerinnyt yhtä maailman cup -reissua lukuunottamatta kunnolla maassa vierailemaan. Nyt olikin siis jo korkea aika palata sveitsiläisten pääsiäisperinteiden pariin, mikä oli omalta osaltani vielä 2010-luvun taitteessa enemminkin sääntö kuin poikkeus.

Tällä kertaa pääsiäisenviettoon liittyi mukaan myös suomalaiset seurakaverini Anttu, Lotta ja Sanni. Yhdessä suomalaisista ja sveitsiläisistä suunnistajista koostuneessa porukassa reenasimme venytetyt pääsiäisen pyhät vuoden 2018 EM-mallimaastoissa lämpimässä ja (kuulemma) aina aurinkoisessa Sveitsin eteläisimmässä kantonissa. Olen ainoastaan kerran aiemmin vieraillut Ticinossa osallistuessani vuoden 2005 JWOC-yleisökisoihin. Maisemat ja maastot eivät enää olleet kovin tuoreessa muistissa ja niiden muistojen verestäminen osoittautuikin lopulta todella mieluisaksi puuhaksi.

Rakastuin italiankielisen alueen maastoihin ja harjoitusolosuhteisiin saman tien ja nautin todella mäkisistä rinnemaastoista täysin rinnoin. Vaikka juokseminen oli monin paikoin hankalaa rinteiden jyrkkyydestä johtuen, pidin hyväpohjaisten ticinolaismaastojen tarjoamista suunnistushaasteista kovasti. Rinnesuunnistusharjoitteluun Ticinon rinteet ja välittömästi rajan toisella puolella sijaitsevat vastaavat italialaismaastot soveltuvat kyllä mainiosti, ja, kun tähän yhdistää vielä aurinkoiset ja 20° huitelevat kelit, voi aluetta pitää loistavana kevätleirikohteena rinnesuunnistuksen kanssa painiville suomalaissuunnistajille. Harjoitustarjontaa voi tarkastella kartta-arkistossani. Täydentelen vielä Mittelland-osion karttoja jahka kerkeän.

Ratametrejä nousumetrien vastapainoksi. Jälkimmäisiä taisi kuitenkin kertyä enemmän.

Huippu-urheilijan vaatimustasot leirikohteen harjotusten ulkopuolisten asioiden osalta ei usein kestävyysurheilijoiden keskuudessa ole kovin korkealla, mutta en todellakaan pistänyt Ticinossa pahakseni, että aina katseen nostaessaan kohtasi lumihuippuiset vuorenhuiput sinistä taivasta vasten. Kaikkiin reeneihin oli liput vietynä ja kartat painettuna, joten urheilijan ei tarvinnut keskittyä kuin vaativan harjoitusohjelman toteuttamiseen. Leirikokemuksen täydensi majoitus perinteisessä ticinolaisessa kivitalossa ja aamuisin naapurista noudettu vastalypsetty lehmänmaito.

Jos seuraavina vuosina vuorossa oleviin Viron ja Latvian MM-kisoihin tähtääminen tuntuu maastoista johtuen pakkopullalta, voi Sveitsin EM-maastot tarjota motivoivamman kannustimen harjoitteluun. Olen usein huono saamaan itseäni aamulenkille, mutta täällä ei senkään asian kanssa tarvinnut pahemmin painiskella. Oheiselta videolta voi katsastaa yhtenä aamuna kuvaamani koosteen aamulenkkimaisemista:

Nyt yritän parhaillaan toipua leirirasituksesta, jotta olisin valmis viikonloppuna alkavaan Punakoneen Etelä-Suomen leiritykseen.

Leirikeskusterveiset

Kolmiviikkoinen suunnistuskuuri maajoukkueen leirikeskuksessa Barbatessa alkaa olemaan loppusuoralla. Leirin kuulumiset voit katsastaa oheisesta videoblogipäivityksestä.

Nyt pariksi viikoksi koti-Suomeen lepäämään ja ralli jatkuu kahden viikon päästä Sveitsissä!